+
Tulosta
Etusivu
Etusivu » Kulttuuri ja liikunta » Museopalvelut » Törnävän museoalue » Historiaa » Östermyran ruukki ja ruutitehdas

Östermyran ruukki ja ruutitehdas

Östermyran rautaruukin perustaminen

•1790-luvulla Abraham Falander-Wasastjerna (1746-1815) perusti rautaruukin Seinäjoen koskien varrelle.
•Ruukin sijainnin valintaan vaikuttaneet syyt: 1) koskivoima 2) sysien (puuhiili) saanti paikallisilta talonpojilta.
•Östermyra (Itäneva) viittasi paikan sijaintiin suoalueella melko kaukana Vaasasta itään.
•Alkuvuosina ruukki pyrki selviytymään tuotannostaan kotimaisella raaka-aineella, mutta soista ja järvistä saatu malmi alkoi pian tyrehtyä, sekä osoittautui käytössä liian hauraaksi → takkirautaa Ruotsista → ruukin oli nyt mahdollista laajentaa toimintaansa → kehittyi todellinen rautaruukki v. 1804.
•Aabraham Falander vastusti Venäjän keisaria, karkotettiin v. 1808 → Ruotsin kuningas palkitsi uskollisuudesta aatelisarvolla Wasastjernaksi → eli Ruotsissa aina v. 1810.

Rautaruukin toiminnan vakiintuminen ja loppuminen

•Aabrahamin poika Gustaf Adolf Wasastjerna (1785-1849) hoiti ruukin asioita vuodesta 1806 lähtien.
•Adolf muutti pysyvästi asumaan Östermyran kartanoon sen valmistuttua, toisin kuin isänsä, v. 1806. Nykyisten tietojen mukaan Punatulkut ovat rakennettu ennen kartanoa, ruukin seppien asunnoiksi → myöhemmin niissä on asunut myös muuta palvelusväkeä, kuten kartanon pehtori.
•Muut kartanon piharakennuksen on rakennettu 1850-luvulla.
•Suomen sodan jälkeen ruukin toiminta lähti nousuun. Ruukissa valmistettiin mm. nauloja, nippu-, vanne- ja pulttirautaa. Tuotteita vietiin mm. Venäjälle ja Baltiaan. Myös työntekijöiden määrä oli noussut jonkin verran.
•Ruukin huippukausi sijoittui 1820-luvulle. Tuotanto kaksinkertaistui entisestä.
•1840-luvulla Östermyra oli Suomen johtava kankiraudan tuottaja. Ruukki valmisti lisäksi myös muita rautatuotteita.
•Gustaf Adolfilla oli laaja liiketuttavien verkosto. Häntä kutsuttiinkin "Pohjanmaan kuninkaaksi".
•Jo 1840-luvun lopulla tuotanto väheni suorastaan romahdusmaisesti. Syynä olivat epävakaat poliittiset ajat, mitkä vaikeuttivat raaka-aineen saannin Ruotsista, sekä Östermyran sijainti osoittautui lopuksi liian syrjäiseksi, eikä se pystynyt kilpailemaan lähempänä Ruotsia sijaitsevien rautaruukkien kanssa.
•Kokonaan ruukin toiminta loppui 1875, jolloin Östermyra oli ollut jo pitkään Adolfin pojan Gustaf August Wasastjernan (1823-1905) hallinnassa.
•Rautaruukilla oli merkitystä koko maakunnalle. Se tarjosi paikallisille väestölle sivutuloansioita mm. sysien toimittamisella sekä kuljetusten muodossa. Palkaksi se sai rautatuotteita, jotka edustivat omana aikana kehitystä ja varakkuutta vallinneissa oloissa.

Ruutitehtaan aika


•Suomen siirtyessä Venäjän vallan alle entiset suhteet Ruotsiin katkesivat, samalla myös ruudin tuonti Suomeen Ruotsista loppui. 1810-luvulla alettiin pohtia ruutitehtaan perustamista Suomeen.
•Adolf tarjoutui myymään Östermyran ruukin valtiolle. Hän tarjoutui valmistamaan valtion laskuun ruutia. Samalla hän vaati korotonta lainaa ruutitehtaan rakennusten rakentamista varten. Aluksi ehtoja ei hyväksytty, mutta Adolfin toinen hakemus hyväksyttiin, ja sopimus ruutitehtaan perustamisesta Östermyraan saatiin 1825 → lainaa valtiolta lainanlyhennys ja muine ehtoineen, sekä palkan maksu Wasastjernalle.
•Östermyran ruutitehdas oli Suomen ensimmäinen ruudinvalmistuslaitos
•Vuosina 1824–1827 rakennettiin toistakymmentä rakennusta tehtaan käyttöön, joista esim. ruutimakasiini (nyk. Törnävän kirkko), jossa valmis ruuti säilytettiin, valmistui 1827. Rakennuksilla oli runsaasti työvoimaa mm. Seinäjoelta ja sen ympäristöstä. Suurin osa heistä oli maanviljelijöitä.
•Ruudin valmistamiseen tarvittiin rikkiä, hiiltä ja salpietaria. Hiili sekä salpietari saatiin Östermyran lähistön maanviljelijöiltä ja salpietarin tuottajilta. Rikki tuotiin ulkomailta.
•Valmistetun ruudin laatu testattiin ruutihuonelaboratoriossa, propeerissa. Propeerissa sijaitsi myös ruudintarkastajan asunto. Tykkiruuti tarkastettiin ampumalla sitä tykeillä. Tarkoitukseen käytettiin mm. kädensijallista ammusta, joka ammunnan jälkeen voitiin hakea takaisin uutta koe-erää varten.
•Ruutia toimitettiin mm. Venäjän sotalaivastolle.
•Adolf hoiti tarmokkaasti ruutitehdasta. ruudin valmistusmäärä nousi 1830-luvulla. Sen tuotto oli huippulukemissa Krimin sodan aikana 1850-luvulla.
•Tehtaalla tapahtui kaikkiaan 11 räjähdystä. Tästä syystä rakennukset rakennettiin kauas toisistaan, että kaikki eivät olisi tuhoutuneet kerralla.
•Ruuti menetti merkitystään dynamiitin tultua vähitellen yleiseen käyttöön. Myös räjähdykset sekä kilpailijat vaikeuttivat Östermyran ruutitehtaan toimintaa. Viimeinen ruutilähetys tehtiin 1890-luvulla.

Maatalous- ja muu toiminta


•Gustaf Adolf oli myös kiinnostunut maatalouden kehityksestä omistamillaan tiloillaan, jota kehitti varsinkin hänen poikansa August.
•August taas oli erityisen kiinnostunut karjataloudesta. Tätä varten rakennettiin kivinavetta 1856, ja meijeri 1860 voin valmistusta varten. Meijeri oli ensimmäinen Etelä-Pohjanmaalla, jonka esimerkkiä noudattivat monet muut eteläpohjalaiset, erityisesti Seinäjoen ja Ilmajoen maidontuottajat. → Voita vietiin Pietariin, jonka kauppa oli suurimmillaan 1880-luvulla.
•Monet Östermyrassa käyttöön otetut maataloudelliset uudistukset antoivat esimerkkiä lähiseudun talonpojille, joista huomattavimpia oli peltojen salaojitus, vuoroviljelyn käyttöönotto, sekä keinolannoitus.
•Östermyra toimi karjanhoidon harjoittelutilana 1870-luvulla, joka oli maakunnan ensimmäinen. Suurin osa oppilaista oli lähipaikkakunnilta.
•Myllykosken saha toimi lähinnä omia tarpeita varten. Sen toiminta hiipui Augustin aikana, koska kartanon metsät alkoivat olla heikkotuottoisia.
•Törnävän saaren kupeessa Tikkukoskella oleva mylly (1858) oli jauhomylly, jossa valmistettiin kauraryynit mm. Vaasan Höyrymyllylle.
•Tiiliruukki toimi Östermyrassa 1820-luvulta lähtien. Aluksi tiiliä tehtiin kartanon käyttöön. Sen toiminta kesti 1890-luvulle asti.
•Oluttehdas perustettiin Östermyraan 1852. Se oli Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaalla. Raaka-aineena käytettiin omilla mailla viljeltyä ohraa. Toiminta päättyi 1890-luvulla
•Luumusertimo- ja luumylly 1860-luvulla
•Värjäämä 1870-luvulla

Ruutisilta, salpietarivarasto, salpietarin keittohuone. puutyöpaja ja vahtisotilaiden kasarmi.

Pitkä Pykninki, jossa oli työväen asuntoja. Rakennus sijaitsi nykyisen Suomen hevonen - sotahevonen -patsaan paikkeilla.

Gustaf August Wasastjerna


Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo
Törnävän museoalue
Törnäväntie 23, 60200 Seinäjoki
p. 06 416 2648
epmaakuntamuseoseinajoki.fi