+
Tulosta
Etusivu

Historiaa

Suojeluskuntajärjestö

Syksyllä 1917, hiukan ennen Suomen itsenäistymistä, alettiin muodostaa paikallisia suojeluskuntia palokuntien nimellä ylläpitämään järjestystä. Venäjällä oli meneillään vallankumous ja sen kuohujen pelättiin leviävän Suomeenkin. Samaan aikaan perustettiin työväen järjestyskaarteja. Suojeluskunnat julistettiin hallituksen joukoiksi sisällissodan kynnyksellä 25.1.1918. Levottomuuksien puhjetessa sodaksi kevättalvella 1918 suojeluskuntalaiset taistelivat valkoisen armeijan puolella ja järjestyskaartit punaisella puolella. Sota päättyi valkoisten voittoon.

Suojeluskuntajärjestön toiminta virallistettiin 2.8.1918 annetulla asetuksella. Sen tehtäväksi tuli sotilaallisen kasvatuksen antaminen suojeluskuntalaisille, voimistelun, urheilun ja kansalaiskunnon kehittäminen, toimiminen tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena ja järjestysviranomaisten avustaminen pyydettäessä. Järjestöön kuului vuonna 1944 yli 100 000 miestä.

Suojeluskuntaan sai liittyä 17-vuotiaana. Eniten jäsenistössä oli talonpoikia ja alempaan keskiluokkaan kuulunutta väestöä. Poikatoimintaa oli jo vuonna 1917, mutta se hiipui muutamassa vuodessa. Suojeluskuntien poikatyö aloitettiin uudelleen vuonna 1928 ja 1941 poikajärjestö sai nimen Sotilaspojat.

Suojeluskuntajärjestöllä oli oma viikoittain ilmestyvä lehti, Hakkapeliitta, jota julkaistiin vuosina 1926 –1944. Myös sotilaspojilla oli oma Sotilaspoika-lehtensä, joka ilmestyi vuosina 1941–1944. Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhan seurauksena marraskuussa 1944.

Lotta Svärd

Naisten vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestö Lotta Svärd perustettiin virallisesti vuonna 1921, vaikka lottatoimintaa oli ollut jo sisällissodan aikana. Järjestön tehtävänä oli tukea miesten vapaaehtoista maanpuolustusjärjestöä, suojeluskuntaa. Naisten järjestö sai nimensä kansallisrunoilija J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista. Vuonna 1944 jäseniä oli yli 240 000.

Koulutuksen perusteella lotat jaettiin lääkintä-, varus-, toimisto- ja viesti sekä keräys- ja huolto-jaostoihin. Lotat varustivat suojeluskuntalaisia hankkimalla heille vaatetuksen ja jopa maksoivat heidän ase- ja ampumatarvikeostojaan. He myös muonittivat erilaisissa harjoituksissa ja kilpailuissa. Varojen saamiseksi järjestettiin keräyksiä, myyjäisiä, iltamia, kanttiini- ja ravintolatoimintaa. Lisäksi lotilla oli monipuolista harrastustoimintaa.

Noin 90 000 lottaa sai viime sotien aikana 1939–1944 rintamakomennuksen. He vapauttivat talvisodassa divisioonan ja jatkosodassa kaksi divisioonaa miehiä taistelutehtäviin. He vastasivat muiden naisjärjestöjen kanssa armeijan leipähuollosta ja leipoivat 100 000 kiloa leipää joka päivä rintamalle kuljetettavaksi. Lotat olivat mukana mm. siirtolaisten sijoitus- ja muonitusjärjestelyissä, invalidien ja sotaorpojen huoltotehtävissä ja sankarihautajaisten järjestelyissä.

Pikkulottien (vuodesta 1940 lottatyttöjen) oma järjestö perustettiin vuonna 1931. Siihen saivat liittyä 7–17 -vuotiaat tytöt vanhempien luvalla. Se oli uskonnollis-isänmaallinen nuorisojärjestö, joka kasvatti jäseniään aikuislottien palvelutehtäviin.

Jääkärit

Vuosien 1915–1918 aikana Suomesta lähti noin 1 800 nuorta miestä vapaaehtoisesti sotilaskoulutukseen Saksaan. Suomi kuului tuolloin vielä Venäjän keisarikuntaan ja maassamme oli noin 100 000 venäläistä sotilasta, joten lähdön oli tapahduttava viranomaisilta salassa.

Matka oli monimutkainen. Ensin oli mentävä Suomesta Ruotsiin salaisia etappiteitä pitkin. Sieltä matka jatkui Saksaan Lockstedtin koulutusleirille. Saksassa suomalaiset saivat sotilaan peruskoulutuksen ja heistä muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27. Pataljoona siirrettiin Saksan itärintamalle Latviaan saamaan sotakokemusta. Siellä kului kaksi vuotta, kunnes jääkärit saivat luvan palata kotimaahan. He saapuivat laivoilla Libausta Vaasaan 25.2.1918. Suurin osa jääkäreistä osallistui sisällissotaan valkoisen armeijan riveissä.