Olen syntynyt Kauhavalla 24.6. 63. Koulutukseltani olen äidinkielen opettaja.
Nykyään asun Lempäälässä. Olen naimisissa ja minulla on kolme tytärtä.
Harrastan vaikka mitä vähän, mutten juuri mitään oikein perusteellisesti. Harrastan hiukan mm. ulkoilua, elokuvia, teatteria, käsitöitä, seurapelejä ja sienestystä.
Opetan äidinkieltä Pirkanmaan Taitokeskuksessa Lempäälässä.

Kirjat

Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen. Lastenkirja. 2000.
Hirvi. Nuortenkirja. 2001.
Kukka Kaalinen koulutiellä. Lastenkirja. 2002.
Kummat. Nuortenkirja. 2003.
Kukka Kaalinen pulkassa. Lastenkirja. 2004.
Ainakin tuhat laivaa. Nuortenkirja. 2005.
Kerppu ja tyttö. Lastenkirja. 2007.
Suomu. 2007.
Soita minulle, Kukka Kaalinen. 2008.
Hämärän renki. 2009.

Novellit

Perunamaa (Portti 1/98; novellikilpailun jaettu toinen sija)
Lintu lentää pimeästä (Portti 1/99; novellikilpailun kunniamaininta)
Täti Maumun tupa (Kosmoskynä, 1999)
Mustat terälehdet (Janne Jääskeläisen kanssa nimimerkillä Manne Peltojäärä; Kalaksikukko 1999)
Opettajan huone (Spin 1/00)
Nimettömän saaren neidot (Portti 2/00; novellikilpailun jaettu kolmas sija)
Kirjailijan kosketus (Kosmoskynä 3/00))
Lypsäjä ja keksijä (Kalaksikukko, 2000)

Raapaleet

Kyytiläinen (Kalaksikukko, 1998)
Se tulee joka vuosi (Spin 2/00)

Näytelmä

Tuntematon oppilas (Lempäälän Nurkkateatteri 2001)

Lisäksi musiikkia Noitalinna huraa! –yhtyeessä.

Lisätietoa:
http://www.peltoniemi.info/julkaisut.php
http://www.peltoniemi.info/musiikki.php

Etsi Sari Peltoniemen teoksia Seitti-kirjastoista

Pirkkalaiskirjailijat (jäsen)
Suomen nuorisokirjailijat (jäsen)

Rupesin elättelemään ajatusta kirjailijan urasta, kun selvisi, etten voisi päästä Korvatunturille tontuksi. Ensimmäinen merkittävämpi kirjallinen työni lienee ollut riipaiseva kertomus Pekasta, joka tajusi oman parhaansa ja lupasi opettajalle: ”En enää milloinkaan tupakoi.” Tällä teoksella saavutin menestystä Raittiuskilpakirjoituksissa Kauhavalla joskus 70-luvulla.

En ole edennyt urallani kovin määrätietoisesti saati vauhdikkaasti. Kun ensimmäinen kirjani julkaistiin, olin 37-vuotias. En tiedä, olenko oikeastaan ikinä päättänyt ”ryhtyä kirjailijaksi”. Kirjailija-sanaa on vieläkin vähän vaikea sanoa ääneen.

Kirjoitan, koska se on vahvin taitoni ja suurin hupini. Olen ollut melko kömpelö ilmaisemaan itseäni suullisesti. Siksi tuntuikin aluksi traagiselta, että kirjailijan pitää jatkuvasti hypätä esitelmöimässä ympäri maata, mutta juuri siitä syystä myös puhepuoli taittuu minulta nykyään paremmin.

Pidän mm. seuraavista asioista: kissat, lapinkoirat, salmiakki, Antti Tuurin tuotanto, vihreä väri, Spyro ja muut lohikäärmeet, tatuoinnit, juustot, uiminen, sanaristikot (varsinkin piilosanat), kaljut, kuu, science fiction, valaat, Maameren tarinat, postikortit, viihde ja vapaa-aika

En pidä mm. seuraavista asioista: kesäkeitto, vilu, polvisärky, kellot, muovikukat, Fazerin parhaat, diktatuurit, buzukin ääni, kiire, kännykät

On pakko myöntää, ettei suhteeni synnyinmaakuntaani ole valtavan lämmin. Pidän paljon siitä murteesta, jonka Kauhavalla opin ja pidän monista eteläpohjalaisista ihmisistä kovasti. Tasainen maisemakin rauhoittaa. En silti haluaisi muuttaa Pohjanmaalle takaisin. Pidän sen sijaan yhtä muitten emigranttien kanssa; muistelemme, miten saimme grillin nurkalla turpaan kun olimme pukeutuneet väärin tai asetelleet tukkamme sopimattomasti. Ei sen puoleen, on minulla toki Pohjanmaalta paljon hyviäkin muistoja.