 |
|
 |
Olen syntynyt Lapualla 7.6.1974.
Pääsin ylioppilaaksi Lapuan lukiosta 1993, minkä jälkeen kävin talouskoulun.
Valmistuin joulukuussa 2000 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenani
Suomen historia. Sivuaineina opiskelin Suomen kirjallisuutta ja Viron kieltä ja
kulttuuria. Asun nykyään Lapualla ja työskentelen historian
elävöittämisen parissa.
. |
 |
Lauran syyslukukausi.
Lastenromaani. 1987. Lauran kevätlukukausi. Lastenromaani. 1988. Hullu luokka (yhdessä Minna Kulmalan kanssa). Nuortenkirja. 1990. Hullu luokka rakastuu (yhdessä Minna Kulmalan kanssa). Nuortenkirja. 1991. Hullu luokka iskee jälleen. Nuortenkirja. 1992. Hullu luokka ei hellitä. Nuortenkirja. 1993. Hullu luokka hoitaa hommat. Nuortenkirja. 1994. Hullu luokka eetterissä. Nuortenkirja. 1995. Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus. Nuortenkirja. 1996. Jäitä hattuun, hullu luokka! Nuortenkirja. 1997. Hullu luokka ja salaiset kansiot. Nuortenkirja. 1998. Se on moro, hullu luokka! Nuortenkirja. 2000. Ylämaan sudet. Historiallinen (nuorten)romaani. 1993. Tulevaisuuden juuret - 100 vuotta kotitalousopetusta
Lapualla. Historiikki. 1998. Osuudet antologioissa:
|
 |
Lauran syyslukukausi voitti
Kontakti 1987 -kirjoituskilpailun sarjan 12-vuotiaat ja sitä nuoremmat. Hullu luokka rakastuu sai Pirkanmaan Plättä-palkinnon 1992. Jäitä hattuun, hullu luokka! voitti Suomen Kirjastoseuran järjestämän valtakunnallisen äänestyksen vuoden 1997 parhaasta kotimaisesta nuortenkirjasta. Jäitä hattuun, hullu luokka! sai Pirkamaan Plättäri-palkinnon 1998. |
 |
Kyösti Vilkuna -seura 1987 Suomen Kirjailijaliitto 1994 Suomen Nuorisokirjailijat ry 1997 |
 |
Ensimmäinen kirjallinen työni oli
isonveljen mustekynällä kirjoitetut muistelmat (nimeltään Vauhdikasta elämää Ikolan
perheessä), jotka syntyivät kun olin kuusivuotias… Oikeastaan minusta tuli
kirjailija ehkä siksi, että sairastan osteogenesis imperfecta- eli
luutumisvajaus-nimistä sairautta, joka estää valkuaisen imeytymisen luustoon ja siten
aiheuttaa luiden katkeamisen melkein itsellään. Vasta sen jälkeen, kun reisiluitteni
sisälle oli leikkauksessa laitettu ns. ydinnaulat, opin neljävuotiaana kävelemään ja
olenkin siitä lähtien kyennyt liikkumaan täysin normaalisti. Nykyään ainoa sairauden
aiheuttama haitta on lyhyys (olen vain 142 cm pitkä) ja edelleen minun on varottava esim.
jäisiä jalkakäytäviä ja muita "kaatumisvaarallisia" paikkoja. Sairauteni vuoksi olin lapsena paljon sairaalassa. Vielä sittenkin, kun olin oppinut kävelemään, minun piti olla varovainen, ja siksi en esimerkiksi voinut opetella ajamaan polkupyörällä. Koska kodistamme on Lapuan keskustaan 5 km, en päässyt "hyppöölle" yhtä vapaasti kuin muut ikäiseni. Niinpä olin muita lapsia enemmän kotona ja kulutin aikaani mm. lukemalla. 10-vuotiaana suurin suosikkini oli Anni Polvan Tiina-sarja, jota kopioivia juttuja koetin tehdä. Ne jäivät aina pariin liuskaan, kunnes 12-vuotiaana aloittamani tarina Laurasta alkoikin venyä ja olla ainakin vähän omaperäisempi. Käsikirjoituksen valmistuttua lähetin sen nuorille tarkoitettuun Kontakti 1987 -kirjoituskilpailuun, jossa Lauran syyslukukausi voittikin nuorimpien sarjan ja se julkaistiin. Niinpä kirjoitin sille jatko-osankin. Ollessani 8. luokalla koulussa ryhdyimme ystäväni Minna Kulmalan kanssa kirjoittamaan kirjaa omasta luokastamme aivan huviksemme. Huvin vuoksi myös kokeilimme lähettää sen kustantajalle, joka yllättäen julkaisi sen! Koska tästä ensimmäisestä Hullusta luokasta tuli suosittu, kustantaja pyysi sille jatkoa. Minnan kanssa kirjoitin vielä yhden jatko-osan, muut osat olen kirjoittanut yksin. Hulluihin luokkiin liittyy monenlaista sattumusta, mutta ainakin voisin kertoa varoittavana esimerkkinä tarinan siitä, miten paljon kirjan kansi vaikuttaa ostopäätökseen. Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa minulle nimittäin kerran sanottiin, että ensimmäistä Hullua luokkaa ei aluksi myyty sen kammottavan kannen takia (ilmeisesti Dingon konsertissa otettu kuva huitovista hansikas- ym. käsistä). Vasta kun lehdet levittivät tietoa siitä, että kyseessä on harvinaisen viaton juttu, kauppa alkoi käydä! Jo 12-vuotiaana ihastuin Sir Walter Scottin kirjasta Rob Roy tehtyä sarjakuvaa lukiessani Skotlantiin, vaikka en tuolloin edes tiennyt missä moinen maa sijaitsi. Olen aina pitänyt historiasta, ja nyt aloin tutkia Skotlannin historiaa. 14-vuotiaana istuin kirjoituskoneen ääreen, ja Ylämaan susien ensimmäinen versio vain tuli jostakin. Lähetin sen useaan kertaan julkaistavaksi, mutta se palautettiin yhä uudelleen, kunnes Kirjapaja julkaisi sen ylioppilaskeväänäni. Kirjoitin tarinalle myös kaksi jatko-osaa. Seuraavaa Hullua luokkaa varten kokoan aina kirjekuoreen vitsejä, hulluja lehtiuutisia ja hassuja ideoita sekä hahmottelen jonkinlaisen juonen ennen kuin alan kirjoittaa. Kirjoitan aika järjestelmällisesti. Ensin ensimmäinen luku, sitten toinen ja niin edespäin. Vasta kun jutun "luuranko" on valmis, muokkaan sitä, esim. Hulluissa luokissa "vitsinnän" eli lisään tekstiin kummallisia vitsejä… Ylämaa-sarja on vaatinut enemmän varsinaista lähteiden keruuta. Tulevaisuuden juuret puolestaan oli Lapuan Naisyhdistyksen tilaama Lapuan emäntäkoulun historia, jota työstin kolme kesää. Siinäkin toimin niin, että kun minulla oli tietty läjä papereita luettuna, kirjoitin niiden pohjalta jonkinlaisen tekstin. Tutkittuani lisää papereita tai tehtyäni haastatteluja lisäsin saamani uudet tiedot tähän tekstiin, joka vähitellen hioutui ja muokkautui julkaisukelpoiseksi. Minulta on usein kysytty, mitä haluan sanoa Hulluilla luokilla, ja yleensä olen vastannut: "Elämä on ihanaa - kaikesta huolimatta". En halua saarnata kirjoissani (muuta kuin ihan vähän!), mutta jos kirjan lukeminen pitää yhden nuoren poissa ryyppy- ja huumebileistä, se on tehtävänsä tehnyt. |
 |
Harrastan lukemista,
"kausittain" käsitöitä ja liikuntaa. Mielikirjailijani on ehdottomasti Enni Mustonen alias Kirsti Manninen! Jos löydän kirjastosta lukemattoman ennimustosen, maltan tuskin odottaa vapaahetkeä jolloin ehdin ruveta sitä ahmimaan. Ja sellaisetkin Mustoset, jotka osaan jo melkein ulkoa, luen useaan kertaan uudelleen. Lempisäveltäjää en osaa sanoa, mutta elokuvista minuun on tehnyt suuren vaikutuksen sekä Schindlerin lista että Titanic. Opiskelukämppäni vessan ovessa oli Leonardo DiCaprion kuva! Pienenä pelkäsin pimeää, enkä siitä pelosta ole päässyt ihan vieläkään… Samoin pelkään kaatumista ja luunmurtumia. Minun elämässäni tärkeintä ovat uskonto, koti ja
isänmaa. |
 |
Mitä useamman vuoden opiskelin
Hämeessä, sitä pohjalaisemmaksi tunsin itseni. Yritän pitää yllä murrettani ja olen
imarreltu, jos ulkopuoliset huomaavat minussa jonkun pohjalaiseksi luokitellun piirteen.
On hyvä tietää mistä on kotoosin, hyvä tuntea juurensa ja esi-isänsä, suvun vanhat
tarinat, kuulua nuijamiesten ja Napuen sankarien heimoon. Lakeudella on tilaa hengittää
ja taivas on lähellä. Tulevaa ammattianikaan en vielä tiedä, mutta joka tapauksessa
toivon, että voisin tulevaisuudessa työskennellä Etelä-Pohjanmaalla. |
 |
Kaisa
Ikolan www-sivut Kaisa Ikolan blogi Ikola, Kaisa - Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli |
  |
|
| Tiedot 17.12.2009 © Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto | |
