Seinäjoen historia

Ensimmäiset maininnat Seinäjoen kylästä ovat 1550-luvun lopulta. 1600- ja 1700-luvuilla Seinäjoella oli maakirjataloja, mutta hallinnollisesti alue kuului Ilmajoen pitäjään. Vuonna 1798 perustettiin Östermyran ruukki ja sen ympärille syntyi teollisuutta ja maataloutta.

Vuonna 1868 perustettiin Seinäjoen kunta. Asemanseudusta muodostettiin suppean itsehallinnon yhdyskunta vuonna 1921, jonka myötä myös asutuksen painopiste siirtyi Törnävältä asemanseudulle. Vahvan kehityssysäyksen antoi 1880-luvulla rautateiden rakentaminen, joka loi edellytyksiä liike-elämälle ja maakunnallisten laitosten, kuten sairaalan, sijoittumiseen paikkakunnalle.

Seinäjoki oli yhtenä kuntana vuoteen 1931, jolloin tehtiin jako kauppalaksi ja maalaiskunnaksi, asema-alueen yhdyskuntaa laajentaen. Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla muuttohalukkuus kauppalaan kasvoi ja liikenneyhteyksien parantuessa myös talouselämä monipuolistui.

Vuonna 1959 maalaiskunta ja kauppala muuttuivat yhdeksi kunnaksi, Seinäjoen kauppalaksi. Taajaman pinta-ala oli silloin 10 km2, kun ympäröivä maaseutu puolestaan oli 11-kertainen.

Vuonna 1960 Seinäjoki sai kaupunkioikeudet. Sen jälkeen väestö on kasvanut Seinäjoella voimakkaasti ja palvelut ovat monipuolistuneet.

Seinäjoen kaupunki kasvoi jälleen vuonna 2005, kun Peräseinäjoen kunta tuli kuntaliitoksella osaksi Seinäjokea. Samalla myös Ilmajoen kunnan Lehtimäen kylä, Honkakylä ja Ojajärven kylä liitettiin uuteen kaupunkiin.

1.1.2009 Ylistaron ja Nurmon kunnat sekä Seinäjoen kaupunki muodostivat uuden Seinäjoen kaupungin, joka on asukasluvultaan Suomen 17. suurin kaupunki.

Seinäjoen kaupungin asema maakuntakeskuksena on vahva. Kaupungin voimakas panostus koulutukseen ja kehittämiseen on avannut uusia mahdollisuuksia koko maakunnalle.