+
Tulosta
Etusivu
Etusivu » Asuminen ja ympäristö » Puistot ja viheralueet » Haitalliset vieraslajit » Tärkeimmät poistettavat vieraslajit

Tärkeimmät poistettavat vieraslajit

Tässä on esitelty haitallisimmat vieraslajit, jotka eivät saa levitä luontoon tai joutua puutarhojen ulkopuolelle, joko itsekseen tai ihmisen kuljettaman kasvijätteen mukana. Luonnonsuojelulaki kieltää haitallisten vieraslajien levittämisen luontoon.
Lähde: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/esitteet/esitteet/65fVxzOt1/Vieraslajiesite.pdf (pdf, 0.53 Mt)
Kuvat: http://vieraslajit.fi/

Lupiini eli komealupiini (Lupinus polyphyllus)

on Pohjois-Amerikasta Eurooppaan tuotu laji, joka syrjäyttää alkuperäisiä lajeja, kuten niittykasveja ja haittaa niillä eläviä hyönteisiä. Lupiini rehevöittää maaperää sitomalla typpeä ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla. Rehevöityminen heikentää alkuperäisten, köyhässä maaperässä kasvavien niittykasvien elinmahdollisuuksia.

Lupiinin torjunta

Lupiini (pdf, 0.6 Mt) leviää tehokkaasti siemenistä, joita yksi kasvi voi tuottaa jopa sata kappaletta. Lupiini hävittäminen on erittäin hankalaa, sillä maaperän siemenvarastosta nousee uusia lupiineja useiden vuosien ajan. Lupiinin hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, torjuntatyö vie vuosia. Kotipuutarhassa lupiinin kukinnot kannattaa leikata pois heti kukkimisen jälkeen, ennen siementen kypsymistä. Näin menetellen lupiini ei pääse leviämään puutarhan ulkopuolelle. Laajoja lupiinikasvustoja voi pitää kurissa niittämällä. Niittojäte tulee korjata pois maaperän liiallisen rehevöitymisen välttämiseksi. Pelkästään niittämällä kasvi ei häviä, mutta ainakin sen leviäminen hidastuu ja jopa estyy. Silloin kun lupiineja on vähän, kannattaa ne kaivaa yksitellen juurineen ylös maasta.

Jättiputket (Heracleum)

Jättiputkia (pdf, 0.6 Mt) on tuotu Suomeen koristekasveiksi komean kukintonsa ja kokonsa vuoksi. Jättiputken kasvineste aiheuttaa ihmisen iholla palovamman kaltaisia vammoja reagoidessaan auringonvalon kanssa. Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä oleskelusta. Tontin valloittanut jättiputki alentaa kiinteistöjen arvoa ja vanhoissa kulttuurimaisemissa sitä voi pitää myös maisemallisena haittana. Laaja jättiputkiesiintymä voi estää myös virkistyskäyttöä kuten esimerkiksi kalastusta ja liikkumista jokivarsilla.

Jättiputken torjunta

Jättiputket on helpointa torjua toukokuun alkupuolella, kun kasvit ovat vielä pieniä. Yksittäisiä yksilöitä voi torjua mekaanisesti katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä. Käsin kitkemällä voi poistaa vielä hentojuurisia ensimmäisen vuoden taimia. Katkaisemalla kukinto estetään uusien siementen kehittyminen. Kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla, kuten katemuovilla, joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla. Peittäminen tappaa lehdet ja tuhoaa maaperän siemenpankin.
Myös glyfosaatti-pohjaisia torjunta-aineita voidaan käyttää etenkin laajoissa esiintymissä. Myöhemmin kesällä suuria kasveja on hankalaa ja vaarallista käsitellä ja torjunta-ainetta tarvitaan enemmän. Varmimmat torjuntatulokset saadaan yhdistämällä kemiallinen torjunta ja mekaaniset menetelmät. Glyfosaattia ei saa käyttää vesistöjen ääressä.
Suojavaatetus, hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät varusteet jättiputkea käsiteltäessä. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla sekä suojata alue auringonvalolta. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa, on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Kurtturuusu (Rosa rugosa)

on uhka hiekkarantojen ja dyynien eliölajistolle koko Itämeren alueella. Hiekkarannalle asetuttuaan se pystyy levittäytymään läpitunkemattomiksi tiheiköiksi ja syrjäyttämään täysin alkuperäisen merenrantalajiston. Suomen rannikkoalueilla kurtturuusua on eniten Suomenlahden hiekkarannoilla ja harjusaarilla. Pohjanlahden puolella laji on vasta aloittamassa levittäytymistään. Etelärannikon lisäksi laji leviää jo Oulun korkeudella. Kurtturuusu (pdf, 0.65 Mt) leviää hallitsemattomasti myös teiden varsilla sisämaassa. Kasvi on tehokas leviäjä, sillä sen kiulukat kelluvat pitkään vedessä ja siemenet leviävät lintujen mukana kaukaisillekin saarille.

Kurtturuusun torjunta

Kurtturuusun torjunta vaatii aikaa ja sitkeyttä. Se on helpointa pensaiden ollessa vielä pieniä. Pienimmät taimet voidaan kiskoa käsin irti maasta. Kookkaampiin yksilöihin tarvitaan tukevien hanskojen lisäksi työkaluja. Ensin pensas leikataan esim. oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas. Sen jälkeen päästään käsittelemään juurakkoa, joka pyritään kaivamaan kokonaan pois maasta. Hiekkamaasta juurakko irtoaa suhteellisen helposti, kivikossa työskentely on työläämpää.
Kurtturuusuun on kokeiltu myös torjunta-aineiden käyttöä. Glyfosaattia ei saa käyttää vesistöjen ääressä.

Jättipalsami (Impatiens glandulifera)

on Suomen luontoon puutarhoista levinnyt haitallinen vieraslaji. Luontoon levitessään se valtaa kasvualaa tukahduttaen kaiken muun kasvillisuuden. Suomessa jättipalsami (pdf, 0.61 Mt) kasvaa usein asutuksen läheisyydessä, koska se on alunperin tuotu koristeeksi ja mehiläiskasviksi puutarhoihin. Jättipalsami on levinnyt 1800-luvun lopulta alkaen ihmisten avustuksella eri puolille maata jo Perä-Pohjolaa myöten. Pihoilta se kulkeutuu edelleen sopiviin kasvupaikkoihin, mm. tunkioille, rannoille, ruovikoihin ja pellonlaiteille. Monet kasvustot ovat saaneet alkunsa, kun puutarhajätteitä on kuljetettu luontoon tonttien ulkopuolelle. Kasvi leviää erityisen helposti joki- ja puronvarsia myöten.

Jättipalsamin torjunta

Suomessa jättipalsamista on vielä mahdollista päästä eroon, mutta torjunta on aloitettava viipymättä. Paras keino on leviämisen estäminen. Jättipalsamin siemenet ovat lyhytikäisiä, ja suurin osa niistä itää heti seuraavana vuonna. Koska jättipalsami uudistuu vain siemenistä, uusia siemeniä ei saa päästää muodostumaan. Pienet jättipalsamikasvustot on helppo hävittää kitkemällä kasvit yksitellen pois mahdollisimman varhain, mielellään viimeistään kukinta-aikana, ennen siementen kypsymistä. Kitkeminen kannattaa toistaa kolme kertaa kesän aikana ja varmistaa vielä seuraavana vuonna. Jos siementäviä yksilöitä ei päästetä syntymään, häviää kasvi paikalta hyvinkin nopeasti.
Kasvin siemenet kulkeutuvat helposti mullan ja kenkien mukana uusille kasvupaikoille, joten siemeniä sisältäviä kasvinosia kannattaa käsitellä varoen. Siemenet sinkoutuvat ympäristöön jopa seitsemän metrin päähän. Laajat kasvustot kannattaa niittää. Niiton jälkeen tulee varmistaa, ettei yhtään kukkivaa kasvia pääse syntymään.
Maasta juurineen kitketty jättipalsami saattaa jatkaa elämäänsä etenkin kosteilla paikoilla. Jos kasvin katkaisee, se kasvattaa hanakasti uusia versoja. Myös kitketyt ja maahan tai kompostiin jätetyt versot voivat jatkaa elämäänsä kukkien ja siemeniä muodostaen

Espanjansiruetana (Arion lusitanicus)

on puutarhojen ja viljelyksien tuhoeläin - vieraslaji, joka voi aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Espanjansiruetana saattaa tulla tontille esim. istutettavan taimiaineiston mukana. Useimmissa tapauksissa etanan leviäminen on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Pahimmissa tapauksissa vaaditaan kuitenkin suurienkin maamassojen käsittelyä etanakannan tuhoamiseksi.
Espanjansiruetanalle kelpaa puutarhojen monenlainen ravinto. Se syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Espanjansiruetanat syövät myös eläinten raatoja, mm. kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi ne ovat saaneet kansanomaisen tappajaetana-nimensä.

Etanoiden torjunta

Kotipuutarhoissa espanjansiruetanat kerätään ja tapetaan katkaisemalla saksilla tai pudottamalla kiehuvaan veteen. Tehokkainta se on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan kosteutta kerääviä lautoja, joiden alle etanat kerääntyvät. Kuolleet etanat on syytä laittaa suljettuun jäteastiaan tai haudata maahan, jotta ne eivät jää ravinnoksi lajitovereilleen. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.
Samat torjuntaohjeet toimivat myös lehtokotiloiden torjunnassa. Seinäjoella viime vuosina runsastunut lehtokotilo ei ole vieraslaji.


Seinäjoen kaupungin puistotoimi
Keskuskatu 32 M

60100 Seinäjoki

p. 06 416 2512 (vaihde)

f. 06 416 2824
puistoseinajoki.fi